Jesu sista ord ger oss en föraning om påskmorgonens ljublande glädje
Läs merMahtaakohan tänään tulla yhtään kävijää Tiekirkkoon? Jos joku tuleekin, niin osaankohan kertoa kirkosta mitään?
Miten nainen oikeastaan selviäisikään ilman miehiä tässä maailmassa? No, moni nainen varmasti selviää arjen pienistä teknisistä vastoinkäymisistä omalla näppäryydellään, mutta minä en kuulu niihin naisiin.
Olin nyt kesäkuussa ylioppilasjuhlissa ja siellä tapasin pitkästä aikaa erään ystävän. Perinteisen ”Hei, mitä kuuluu” -aloituksen sijaan hän yllätti minut. Hän kysyikin: ”Hei, oletko väsynyt äiti?”
Det finns paralleller i musik och natur. I sommar har jag ofta fastnat i detaljerna. Intresset har väckts av en liten kryddväxt eller ett oansenligt mönster i en sten.
Astun kirkkoon lauantai-iltana. Ovella minua on vastassa lämmin hymy ja tervetuloa-toivotus. Kirkossa vallitsee puheensorina ja bändi virittelee vielä soittimiaan.
Tervetuloa uusille nettisivuille! Onnea erityisesti sinulle, joka luet näitä älypuhelimella. Nyt skaalaus toimii, eikö totta?
Seuraan muutamaa blogia, joista yksi on Irene Naakan pitämä Mutsie-blogi. Blogin kirjoittaja on yhden lapsen äiti ja hän kertoo blogissaan vauva-arjesta kahdeksan kuukauden ikäisen tyttären kanssa.
Meidän kaikki päivämme ovat suhteellisen samanlaisia riippumatta siitä onko arki vai pyhä. Ajoittain jopa yksitoikkoisen samanlaisia. Herätään, ollaan valveilla, puetaan, nukutaan, riisutaan, leikitään, syödään, vaihdetaan vaippaa, tehdään kotitöitä. Samat vaiheet seuraavat toisiaan suurin piirtein samassa järjestyksessä aina uudestaan ja uudestaan. Sama levy soi ja soi.
Seurakunta olemme me - vai joku muu kuin minä? Jos vastaan me, silloin olen vastuullinen toimimaan yhteisen seurakunnan parhaaksi omilla lahjoillani.
Raamatunkohta "Sallikaa lasten tulla minun tyköni" puhuttelee minua. Pyhäkoululaulut ja lasten virret ovat rakkaita, niitä automatkoila tapailen. "Jeesus sanoi: Sallikaa lasten luoksein kiiruhtaa. Ja Hän siunasi sitten heitä näin, näin ja näin."
Vauva-arjen keskellä sellainen yksinkertainen asia kuin ruuanlaittaminen on tuottanut viime aikoina suurta tuskaa. Tai jos ei nyt sentään ihan tuskaa, niin ainakin suurta päänvaivaa.